maanantai, 14. helmikuu 2011

25.1.2011: Kalsareiden valinnan tärkeydestä

Nijmegen on tulossa tänä kesänä, joten nyt on ihan pakko ottaa kunnolla niskasta kiinni ja treenata tehokkaasti. Kymmenen kilometriä on nyt minimilenkki, eikä reilun mittainen matka. Ekan kympin lenkin heitin tiistai-iltana 25.1.2011 töiden jälkeen. Katsoin Googlesta reitin, jonka pituus oli noin 10 km ja lähdin kävelemään varustettuna kävelysauvoilla ja MP3-soittimella. Reippaan musiikin tahtiin matka taittui mukavasti muutaman kilometrin ajan, kunnes sisäreisiä alkoi hiertää. Mutta pikku kipuilusta ei pidä lannistua, joten jatkoin urheasti eteenpäin. Aina välillä piti ottaa cowboy-askelia kivun lievittämiseksi. (Täh? Cowboy-askelia?? Mitä ne ovat? Vastaus: kuvittele vasta satulasta noussut cowboy, joka kävelee jalat harallaan hieman keinuen, ja tiedät mitä tarkoitan cowboy-askelilla.)

Noin 9 km meni hiertymien aiheuttamaa kipua lukuunottamatta aika kevyesti. Vasta viimeisen kilometrin aikana alkoi jaloissa hieman väsymys tuntua, muttei kovin pahasti. Kiersin lenkin 1 tunnissa 45 minuutissa, mikä oli periaatteessa kohtalainen aika 10 km lenkille. Lihasten puolesta olisin voinut kävellä hieman pitemmällekin, muta hiertymät tekivät joka askeleesta tuskaa ja oikaisin lopussa n. 100 metrin matkan.

Mitä tästä opimme? Älä koskaan lähde pitkälle kävelylenkille legginseissä, joissa on poikittain menevä haarakiila. Poikittain menevä haarakiila muodostaa Y.n muotoiset saumat reiden sisäpinnalle ja ne kulmat hankaavat erityisen herkästi. Parasta on valita pitkät kalsarit, joissa ei ole haarakiilaa ollenkaan, ja äidiltä sain vielä lisävinkin, että kannattaa pukea ne päälle nurinpäin, jotta ihoon ei osu saumavara vaan sauman sileä puoli. Toiste en tuota virhettä tee. Kävelin lähes viikon varovasti rikki hiertynyneen ihon parantuessa, enkä sitä kokemusta halua toistaa. 

maanantai, 14. helmikuu 2011

Anteeksi / Mijn excuses

Anteeksi, että blogi on jäänyt niin pitkään päivittämättä. Edellinen kirjoitukseni oli niin pitkää tajunnanvirtaa, että paniikki iski, kun edes ajattelinkaan sen kirjoittamista hollanniksikin edes erittäin tiivistetyssä muodossa. Ei siksi, ettenkö olisi osannut, mutta homman suuruus tuntui ylitsepääsemättömältä. Ja viivyttelystä tulee helposti ei ikinä...

Tässä välissä on paljon tapahtunut, enkä aio yrittääkään kertoa kaikesta tässä. Ilmoitan vain, että blogi on taas aktivoitunut, ja aloitetaan taas alusta.

 

 

Mijn excuses dat het laatste update aan deze blog zo lang geleden was. Mijn vorige bericht was zo'n lang verhaal over dit en dat, dat ik in paniek raakt met het idee alleen dat ik het ook in het Nederlands ook zou moeten schrijven. Al was het in zeer verkorte vorm. Niet dat ik het taalgewijs niet had kunnen doen, maar de pure grootte van de klus leek onoverwinnelijk. En van uitstel komt maakkelijk afstel...

Veel is ondertussen gebeurd maar ik ga hier er niet over vertellen. ik vermeld maar dat mijn blog weer actief is en ik start weer van nu af aan.

maanantai, 10. elokuu 2009

10.8.2009: Rästejä

Blogin pito jäi kesällä pahasti rästiin ja nyt pitää ottaa taas itseäni niskasta kiinni ja paikata puuttuvat jutut. Edellisen jutun jälkeisenä päivänä menin treenaamaan kuntosalille (Splendid Sportcentrum, kehumisen arvoinen paikka). Fitness-ohjelmani ei sinällään ole mitenkään ylitsepääsemättömän paha, mutta miettiessäni sen merkkaamista blogiin taisin innostua vetämään treenin vaativuuden överiksi. En halunnut olla luuseri lukijoiden silmissä tekemällä turhan kevyttä treeniä ja tein harjoitukset oikeastaan hieman liian painavilla painoilla. Yhden laitteen kohdalla, jolla tavallisesti saan hädin tuskin vedettyä koko 3 x 20 toiston sarjan läpi minimitasolla (= vain laitteen itsensä paino vastuksena), pakotin itseni pelkällä tahdonvoimalla tekemään harjoitteet alimmalla lisäpainotasolla. Kieltämättä käsi hieman kipuili jo harjoitteita tehdessä, mutta yritin sulkea sen pois mielestäni.

Treenin jälkeen menin nautiskelemaan aidosta suomalaisesta sähkösaunasta Splendidin yläkerrassa. Jos ei muuten, niin Splendidin jäsenmaksun maksaminen kannattaa suomalaisnäkökulmasta jo siitä ilosta, että jäsenenä voi varata saunaa käyttöönsä ilmaiseksi. Lisäksi Splendid on sekä kätevästi kävelyetäisyyyden päässä kotoani että vuosien asiakkuuden myötä tutuksi tullut, jossa on paljon moikkailututtuja. Verrattuna joihinkin muihin kuntosaleihin maksamani 42 euroa kuussa on ehkä kallis (kaverini Darling käy 17,50 euron paikassa), mutta hintaa nostaakin se, että maksan jäsenyydestä kuukausittain enkä pitemmissä jaksoissa. 12 kk jäsenyys tulisi 11,25 euroa kuussa halvemmaksi, mutta samalla irtisanomisaika olisi myöskin 12 kk ja minun pitäisi kerralla pystyä maksamaan 369 euroa, mikä varsinkaan liittyessäni taas jäseneksi 1,5 vuotta sitten vasta uuteen taloon muuttaneena ei oikein ollut toteutettavissa. Lisäksi saan halutessani mennä treenaamaan vaikka joka päivä toisin kuin edullisemmissa 1 tai 2 kertaa viikossa jäsenyyksissä. Voin siis helpommin vaihtaa treenipäiviä omien aikataulujeni mukaan ja ottaa osaa ryhmätunteihin joutumatta muuttamaan jäsenyysehtoja.

No joo, se siitä mainostauosta. Yliyrittäminen kostautui sitten hiirikäsiongelmien pahenemisena, minkä takia oli pakko laittaa blogi hetkeksi telakalle. Kesällä tuli myös treenattua hieman vähemmän, mutta ihan kokonaan kävely ei jäänyt ohjelmasta. 

2.6. kävimme taas naisporukalla kävelemässä, tällä kertaa lähtöpaikka oli alle 1 km päässä kotoani Collin vesimyllyn luona. Kiersimme mukavan 1 tunnin lenkin läpi metsien ja peltojen ja koska minulla vielä riitti energiaa, halusin heittää pikkuisen lisälenkin omin päin. Voi mikä moka!!! Ekat 500 metriä meni hyvin, ja sitten taivaat aukesivat. Esteri oli tainnut hakea koko sukunsa avuksi, sillä vettä tuli niin paljon ja rajusti, ettei siihen yksi vertauskuvallinen perse riittänyt. Kotiin oli matkaa vielä 2 km ja parin sadan metrin jälkeen oli pakko laittaa likomärät rillit taskuun, koska niiden läpi näki vielä vähemmän kuin pelkillä likinäköisillä sateen hämärtämillä silmillä. Koko kropassani ei tainnut olla yhtään kuivaa kohtaa, kun pääsin kotiin. Lenkkarini olivat litimärät ja koska seuraavaksi päiväksi oli sovittu kävelyretki anopin kanssa, ymmärsin vihdoinkin, miksi isäni sanoi treenaamisen vaativan 2 paria lenkkareita. Luojan kiitos olin säilyttänyt uusien Karhun tossujen oston jälkeenkin ikivanhat loppuunkuluneet lenkkitossuni (Karhut nekin, tietysti) rönttökenkäkäyttöön. Ne saatoin sitten heittää autoon seuraavana päivänä. Kävelyretkestä ei sitten tosin tullut kuin lyhyt, rento kävely Leenden kylän keskustaan ja takaisin, koska sadetutka ilmoitti saderintaman iskevän Eindhovenin tienoille juuri siihen aikaan, kun olisimme muuten lähteneet kävelemään. Ja juuri kun pääsimme takaisin anoppilaan, sade alkoi taas uudestaan.

Sen jälkeen tulin käyneeksi muutamaan otteeseen n. 1 tunnin sauvakävelylenkeillä ennen heinäkuista kesälomaa Suomessa. Suomessa en tullut käyneeksi varsinaisilla lenkeillä paljoakaan, mutta muuten tulin liikkuneeksi kohtalaisesti. Kävimme Viipurissa, ja kävelimme siellä ympäriinsä kauppahallilla ym. noin 2,5 tuntia. Vietimme puoli päivää Suomenlinnassa ystäväperheen kanssa ja kävelimme useita kilometrejä saarilla. Kotkan Meripäivillä olin tätini kanssa perjantai-illan konsertissa (Yö, Mamba, Popeda, Kolmas Nainen, Boney M. ja Menneisyyden vangit) ja 4 ensimmäisen bändin tunnin mittaisten settien aikana tanssin lähes nonstoppina. Popedan aikaan jalkapohjat alkoivat olla jo hellinä ja teini-ikäisenä nyrjähtänyt nilkka alkoi pettää, joten Popedaa ja Kolmatta Naista kuuntelinkin sitten lähinnä istualtani. Kävimme myös Fiskarsin ruukkikylässä, Turussa ja Naantalissa, ja turistikierroksilla tulee käveltyä ihan kiitettävästi. Hankin lomalla myös upouudet Karhun tossut Kotkan Haloselta, sillä se on Karhun valikoimaltaan parhaiten varustettu kauppa, minkä tunnen. Jos jotakin Karhun mallia sieltä ei löydy, ei sitä löydy hevillä muualtakaan. Että sellaista tiedotteen "poikasta" täältä taas vaihteeksi tarjolla!

maanantai, 25. toukokuu 2009

25.05.2009: Sauvakävelylenkillä / Nordic Walking

Kävelin juuri 7 km lenkin. Aikaa meni 1 tunti 25 minuuttia. Lähdin kävelylle 19.15 ja palasin kotiin 20.40. Lämpötila ulkona on vieläkin 26 astetta. Minulla oli vesipullo mukana, mutta tässä säässä olisin kaivannut enemmänkin kuin 0,5 litraa vettä. Tempo ei ollut kovin kova, olen aiemmin vetänyt sauvakävelylenkkejä kovemmalla tempolla, mutta tässä tukahduttavassa kuumuudessa ei voinut kävellä kovempaa. Tämäkin vauhti teki välillä tiukkaa. Hiki virtasi ja loppumatkasta jalka alkoi lievästi krampata ja jalkoihin oli kehittynyt pari rakkoa. Mutta muuten hyvä treeni. Kiersin Karpendonkse Plas-lammen ja näin sen ympärillä olevassa puistossa kaneja ja pari hanhilajia pienine untuvikkoineen. Mukavaa nauttia hieman luonnosta.

 

Ik heb net 7 km gelopen. Het duurde me 1 uur 25 minuten. Ik vertok om 19.15 en kwam thuis om 20.40. Het is nog steeds 26 graden buiten. Ik had een waterfles mee maar ik had eigenlijk meer dan 0,5 liter in dit weer goed kunnen gebruiken. Ik hield geen echt hoge tempo, ik heb snellere Nordic Walking tochten gedaan, maar in dit benauwde weer kon ik niet sneller lopen. Deze tempo was al op bepaalde momenten vrij zwaar. Ik zweette als een paard en aan het einde had ik last van lichte krampen aan mijn been en blaren aan mijn hielen. Maar verder was het een goede training. Ik liep om de Karpendonkse Plas heen en zag daar wat konijntjes en twee soorten ganzen met hun nest nog donzige jongen. Het was leuk om van de natuur te genieten.

 

sunnuntai, 24. toukokuu 2009

23.05.2009: Pyörällä toiselle puolelle kaupunkia / Fietsen door de stad heen

Eilen kävin kaverini Annikan luona, joka asuu Eindhovenin länsilaidalla, ja minä taas asun itälaidalla. Pyöräilin edestakaisin ja matkaa kertyi vajaat 7 km yhteen suuntaan, eli vajaat 14 km yhteensä. Aikaa meni vajaat 30 minuuttia suuntaansa.

 

Gisteren ging ik op bezoek bij mijn vriendin Annika. Ze woont op westkant van Eindhoven en ik woon op oostkant. Ik fietste heen en weer en de afstand was klein 7 km in een richting, dus klein 14 km in totaal. Het duurde klein halfuurtje heen en hetzelfde tijd terug.