Lauantaina pidettiin avomiehen siskon polttareita ja tuli juttua Nijmegenin Vierdaagsesta. Kälyseni oli kävellyt viime kesänä Nijmegenin Vierdaagse-kävelytapahtuman helpoimman sarjan läpi. 4 peräkkäisenä päivänä 40 km kunakin päivänä. Hän tuumi, ettei tekisi sitä toiste samalla lailla, mutta voisi kenties 2 vuoden päästä kävellä 50 km version. Hetken tuumittuani tokaisin, että jos hän kävelee sen 2 vuoden päästä, niin minä kävelen sen hänen kanssaan.

Tällä hetkellä olen aivan rapakunnossa ja ylipainoakin on n. 26 kg. Tavallaan tuntuu utopistiselta ajatukselta, että minä voisin kävellä 4 x 50 km tai edes 4 x 40 km, mutta siksi minä teinkin lupaukseni. Joskus on tullut mietittyä, että olisi kivaa joskus ottaa osaa Vierdaagseen, kun on kuullut muiden kokemuksista, mutta kynnys ruveta treenaamaan on ollut liian suuri. Usko tavoitteen toteutuskelpoisuuteen on puuttunut. Mutta nyt tilanne oli toinen. Tanja (nimi muutettu) oli jo tehnyt sen kerran, ajankohta oli valittu ja 2 vuodessa kuntoon treenaamisen pitäisi olla mahdollista jopa minulle, ja olin jo koko päivän ylittänyt itseni survival-leikeissä (inttiesterata, kiipeilyä ja tasapainoilua 10 metrin korkeudessa yms.) pärjäämällä yllättävän hyvin kyseisissä fyysisissä haasteissa kömpelöksi raakiksi. Intoa ja uskallusta ottaa uusia haasteita vastaan siis riitti. Lisäksi haluan ehdottomasti päästä vihdoinkin kiloista eroon ja kävelytreenit tukevat tätäkin tavoitetta. Lupasin julkisesti lähteä leikkiin mukaan, jotta kynnys luuseroida ja lipsua päätöksestäni kasvaisi, ja samalla löin pienen vedon itseni kanssa. Löin mielessäni vetoa siitä, että pääsen tavoitteeseeni ja en pidä tapanani lyödä vetoja, joita en usko voittavani. Tarkentaakseni asiaa: löin vetoa siitä, että olen tarpeeksi hyvässä kunnossa kävelläkseni Vierdaagsen 2011, mutta en lupaa 100%, että tulen tekemään sen. 2 vuotta on pitkä aika ja voi aina käydä jotakin, mikä estää osallistumiseni. Sukulaisten tai ystävien häät tai vastaavat, raskaus, taloremontti tai jokin muu iso syy voi osua samaan aikaan. En voi sitä edeltäkäsin tietää. Mutta jos ei mitään mullistavaa satu samaan aikaan, niin on vakaa aikomukseni ja tavoitteeni kävellä Vierdaagse vuonna 2011.

Eilen kuntosalilla mietin, miten voisin seurata edistystäni ja silloin tuli mieleeni, että blogi voisi olla hyvä formaatti. Aion kirjata blogiin urheilusuoritukseni ja muut kuntoa kohottavat aktiviteetit, jotta voin seurata edistystäni. Kaikkia projektiin liittyviä yksityiskohtia en kylläkään aio laittaa näkyviin. Lähtopainoni laitan vain itseni nähtäväksi, vaikka säännöllisin väliajoin laitankin painon muutokset näkyville enkä aio puhua kenestäkään oikeilla nimillä ilman heidän lupaansa. Jotain yksityisyyttä pitää sentään olla. Teen blogistani julkisen, koska ystävien, sukulaisten ja mahdollisten muiden lukijoiden kiinnostuessa seuraamaan edistystäni, minun on pakko pitää kiinni blogin pidosta ja olla rehellinen edistymisestä itsellenikin. Luuseroimalla julkisesti menee maine laajemminkin enkä sitä tietenkään halua. Samalla voin kenties saada lukijoilta kommenttiosaston kautta hyviä treenivinkkejä.

Blogin nimi on Operation Market Garden 2011, sillä Nijmegen on osa alkuperäisen Operaatio Market Gardenin tapahtuma-aluetta. II maailmansotaa tämä blogi ei kuitenkaan sen enempää sivua. Tervetuloa seuraamaan projektiani sohvaperunasta maratonkävelijäksi!